Torstai-illan piti olla ihan rauhallinen koti-ilta. Kävin päivällä Verson puodilla hakemassa oranssia sokerihiirtä (kankaiden yön hairahdus) ja ihana kauppias tarjosi mukaan myös karkkikauppaa! Ei muuta kuin äkkiä pesukoneeseen ja kuivuriin.
Mutta kuinka ollakaan, koko ilta meni yhdeksään saakka kuoron hallinnollisten tehtävien parissa. Yhtäkkiä ilmaantunut dead line (to-iltana klo 20.45), hakemuksen liitteiden metsästäminen, tulostimesta loppui muste, naapurin tulostimen sekoittaminen, riehuvat ja huomiota hakevat lapset ja a vot, äidin hermot ihan riekaleina. Kun postiin ehdin ajoissa ja sain lapset nukkumaan, oli ehdottomasti ompeluterapian aika. "Minäpä äkkiä ompasen..." Kuuluisat viimeiset sanat!
Ensin ajattelin tykkäisikö mieheni tästä kankasta, kun väritys on kuitenkin suht rauhallinen, mutta sitten tuli visio kotimekosta ja sillä mentiin. Kaavaksi otin kesäisen luottokaavani Onion 2035:n johon halusin kokeilla kengurutaskuja. Niks naks leikaten ja mekko kasaan ja sovitus ennen resoreja. Ei hitto, tämä roikkuu päällä ja taskut ovat ihan liian isot ja löpsöttävät. Ei muuta kuin saumat saksilla pois, resorit taskujen suihin ja pääntielle ja taas kasaan. Mitä ihmettä, rintasauma ei asetu millään paikalleen, kainaloista löysää ja pääntien resori liian kireä. Argh!!! Eipä muuta kuin lisää liikasenttejä pois ja uusi pääntieresori. Johan alkoi istua.
Kankaat: joustocollege ja taskun trikoo (Verson puoti), resori (Metsola)
Kaava: Onion 2035 summissa piirretyllä hihalla
Muutokset: Kaikki saumat ommeltu vähintään kahdesti, puh-huijaa...!
Mitäs tykkäät: Ihana tämä on silti, mukavuusvaate!
Tästä näkyy pääntieresorin jippo, siitä tuli nätti! Tämä joustocollege oli moneen muuhun collariin verrattuna todella joustavaa. Huippumukavaa matskua! Kiitokset Verson puodin väelle, kun pääsin testaamaan. Loppupalasta ompelen Junnulle pöksyt, kunhan pikkupotilas parantuu ja vapauttaa kädet.