Tylsyyden maksimointia

Mikä onkaan tylsempää kuin verhojen ompelu? No verhojen korjausompelu tietysti... Muuton myötä kaikki olohuoneen verhot jäivät lyhyiksi. Yhdet muunsin kapoiksi, yhdet uudet ostin, mutta yhdet ihanuudet piti pidentää. Vuosi siinä menikin, ei vaan kiinnostanut tarpeeksi :) Marimekon Kissanminttua (ihanaa!!!) jatkoin pinkillä kankaalla alhaalta. Tuli kivan näköiset, aivan kuin olisi tarkoitettu noin alunperinkin.

Kun napsin olohuoneessa kuvia, otin otoksen myös hääkuvastamme, kun sen pitkästä aikaa laitoin näkyville. Kehyksen tukijalka on poikki (kiitos kissat!), niin kuva makasi laatikossa jonkun aikaa. Nyt se pysyy pystyssä Ikean tauluhyllyn ansiosta. Pukuni on ompelijan ompelema.

Samalla leikkasin lapsuuden aikaisista verhoista kapan lasten nukkumahuoneeseen. Tätä kangasta meillä oli vuonna -85 uunituoreessa kodissamme tyttöjen huoneessa.

Ja jo aiemmin ripustin lasten leikkihuoneeseen/ vierashuoneeseen rakkaan kankaan seinälle. Olen saanut sen vauvana mummoltani, joka katselee meitä pilvenreunalta, on katsellut jo 15 vuotta <3 Pelkäsin kankaan olevan meille liian retro, mutta ihan hienosti käy!

Sytytin tänään syksyn ensimmäiset kynttilät. Kissojen vuoksi meillä voi polttaa kynttilöitä vain takan päällä, harmi sinäänsä!